sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Kysymyksiä aina toistensa perään



                       Pitkiä mietteitä...


Mitä tehdä kun ei enään innosta?
Mitä tehdä kun et ole enään onnellinen joissain asioissa?
Mitä tehdä kun haluaisi tehdä jotain erilaista?
Entä jos on kova halu palata vanhanlajin pariin missä on viettänyt suurimman osan elämästä?
Mitä tehdä kun et loppupelissä tiedä oikeasti mitä haluat? Entä jos toinen rajoittaa juuri sitä tekemistä mitä haluaisit tehdä?

Miksi me aina mietimme tämmöisiä asioita tai siihen suuntaan olevia kysymyksiä?
Miksi kysymme itseltämme ja muilta että mitä teen seuraavaksi?

Meillä kaikilla pyörii sairaasti kysymyksiä pään ympärillä. Oli ne minkälaisia tahansa.
Saammeko koskaan niihin oikeita vastauksia vai ei?

Kysymykset pilaa joskus elämän ilon.

Vai pilaako?

Entä jos emme mieti kysymyksiä esim. mitä tahdomme? Mitä teemme seuraavaksi?

Menetämmekö me oikeasti kaiken sen mitä me lapsena haaveilimme?
Kun pääsemme peruskoulusta pois ja heti pitää miettiä mitä haluamme ja mitä teemme?
Osalla ihmisellä on selvät suunnitelmat ja ne ovat jopa kirjoittaneet mitä ne haluaa.
Ja sehän on oikeasti hyvä, että tietää mitä haluaa ja haluaa sen saavuttaakin kanssa!
Entäpä sitten ne henkilöt jotka etsii mitä ne haluaa?

Minä itsekin olen siinä tilanteessa mitä haluan...
Oletko sinäkin..?
Joskus mietin teenkö minä vaan tätä kaikkee sen takia, että minut hyväksytään tämmöisenä?
Tai hyväksytäänkö minut sen takia jos teen asiat erillailla?
Onko se oikein?
Miksi mietimme aina toisten mielipiteitä?
Olemmeko me niin riippuvaisia toisten mielipiteistään?

Vissiin olemme.

Emme ehkä myönnä sitä itsellemme tai toiselle, mutta ajan kanssa sen kyllä huomaa.
Vai huomaammeko koskaan, jos huomaamme niin annammeko sen mennä vain ohi ajan kanssa?

Ja mietimmekö seuraavaksi "mitä seuraavaksi"?


Ei kommentteja: